En yleensä pidä tämän tyylin kirjoista; kirjoista, joissa eri henkilöhahmot kertovat samaa tarinaa omasta vinkkelistään. Yleensä se tuntuu minusta teennäiseltä, tarkoitushakuiselta, mutta tällä kertaa vahva tarina kantoi tyylittelyn... no, tyylillä.
Kirjan chili-huumeilu oli hauska väännös todellisuudesta. Narkki kuin narkki, oli kama sitten mitä tahansa. Mihinkään Trainspotting-tyyppiseen deekuilulla juhlistamiseen tässä kirjassa ei sorruttu, korkeintaan vihjattiin - jälleen kerran koska tarina ei enempää tarvinnut.
Kirjan varsin Orwellimainen kaiken kieltävä hallitusmuoto sinänsä oli aika tylsä ja entuudestaan tuttu, eikä ainakaan itselläni mitenkään erityisen ajatuksia herättävä. Valtiovalta toimi ikään kuin kulissina tarinalle, eikä siihenkään varsinaisesti keskitytty sen kummemmin.
Jollain kumman tavalla moneen suuntaan risteävä, hieman sekavakin tarina kuitenkin vei mukanaan. Kirja oli ahmittavaa luettavaa; kieli sujuvaa, tarinan rytmi ja kuljetus erittäin luontevaa ja hahmot välttelivät ilmeisimpiä kliseitä vallan mainiosti. Loppuratkaisu oli ehkä aavistuksen pannukakku mutta mikäs siinä, ei kai ihan kaiken tarvitsekaan räjähtää.
Kaikenkaikkiaan mieluinen lukukokemus. Neljä chiliä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti