keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Johanna Sinisalo: Enkelten Verta

Enkelten Verta on muistaakseni toinen Sinisalon kirja jonka olen lukenut, ja pidin siitä kovasti. Sinisalon kieli on tyylikästä ja helppoa luettavaa. Rytmitys ja tarinan kuljetus toimivat hienosti.

Tämänkaltaisissa kirjoissa - ekologisissa trillereissä tai scifiäkö tämä nyt olisi, hieman vaikea luokitella - on aina vaarana sortua paasaamiseen. Tässä kirjassa näin ei ole, vaikka ihan arkisesta ja todellisesta ekologisesta uhasta kertookin. Tarina kiinnittyy todellisuuteen, oikeisiin tapahtumiin ja ilmiöihin, ja toisaalta taas huitelee vankasti scifin puolella.

Tyylikeinona käytetty blogiteksti toisena kertojana voisi ehkä kääntyä hieman itseään vastaan, mutta ei tee sitä. Blogitekstien kommentteja on myös mukana (jälkisanojen mukaan perustuvat ainakin osin todellisiin kommentteihin), ja ne toimivat todella mainiosti - koko skaala kiukuttelijoita, marmattajia, urpoja tosiasioiden kieltäjiä ja palavasieluisia maailmanparantajia - keventäen mutta samalla antaen syvyyttä blogitekstien käytölle. Kommentit tavallaan liittyvät tarinaan, ne kertovat eri puolia, toimien ikään kuin eri kertojina samoille tapahtumille.

Juonikuvio kelataan auki kauniisti, tasaisesti, paljastamatta mitään ylimääräistä liian aikaisin. Juonen suuri yllätys on ehkä hieman epäuskottava, mutta ei kuitenkaan häiritsevässä määrin. Tarinan päähenkilö on suhteellisen miellyttävä karikatyyri suomalaisesta jurottajasta, olematta kuitenkaan liian päälleliimatun oloinen.

Jos tarinan oheen ripotellut faktat eivät ole entuudestaan tuttuja, voi kirja jopa herättää ajattelemaan asioita. Ja sehän on aina hienoa se!

Neljä mehiläistä. Bzzzzzzzzz.......

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti