tiistai 5. joulukuuta 2017

Wilbur Smith: Joen Jumala

Joen Jumala on massiivinen teos, suorastaan hengästyttävää luettavaa. Oma painokseni oli 500 sivua erittäin pientä pränttiä jota oli suorastaan vaikea lukea. Tarina vei kuitenkin mennessään.

Kirja kertoo muinaisesta egyptistä, noin vuoden 1800 eaa kieppeillä. Kertojana toimii eunukki-orja Taita, joka palvelee emäntäänsä Lostrista läpi tämän elämän. Lostris syntyy ylhäiseen sukuun ja päätyy faaraon puolisoksi ja tämän kuoltua itse hallitsijaksi. Tarinassa seurataan myös Lostriksen pojan elämää. Pojan isä on oikeasti soturi Tanus, mutta kaikille muille kyseessä on faaraon poika. Kyseenalaisesti alkunsa saaneesta pojasta tulee lopulta äitinsä kuoltua itse faarao - ja ympyrä sulkeutuu, pyörä pyörii, maailma jatkaa matkaansa.

Kirjassa seurataan egyptin valtakunnan kukoistusta ja sen päättävää Hyksojen valtakunnan hyökkäystä ja sorron aikaa. Tarinan mittakaava on huima, varsinkin näin nykyaikaisen minuuttielämän keskellä - vaellukset paikasta toiseen kestävän vuosikausia, ja välillä pysähdytään vuodeksi tai pariksi viljelemään viljaa ja keräämään ruokavarantoja, ennen kuin taas jatketaan matkaa. Hahmot vanhenevat kuin varkain, luonnollisen tuntuisesti, ja lopulta kuolo korjaa rakastettavimmatkin sankarit.

Kirja on hyvin kirjoitettu ja tarinan rytmitys on toimivaa. Pienistä hetkistä valtaviin armeijoiden välisiin kähinöihin ja vuosien mittaisiin vaelluksiin, ja sitten taas hyvinkin intiimeihin yksityisiin tapahtumiin. Jos ehkä itselleni jotain oli hieman uuvuttavaa lukea, niin jatkuvia taistelukohtauksia - osa niistä tuntui aavistuksen tarpeettomilta, vaikkakin ne kaikki edistivät tarinaa tavalla tai toisella.

Kirja perustuu jossain määrin todellisuuteen. Vuonna 1988 löydettiin Egyptistä ennestään tuntemattoman naishallitsijan hauta. Haudasta löytyi muun tavaran lisäksi suuri määrä kirjoituksia. Näissiä orja Taita kertoi elämästään ja tapahtumista, joita tässä kirjassa on käytetty. Kirja on toki fiktiivinen, mutta jonkin verran autenttisuutta lienee saatu lisää tämän todellisuuskytköksen kautta.

Hieno kirja, hyvää luettavaa jos yhtään kärsivällisyyttä riittää - ja jos ei, niin hyvä kirja sen harjoittelemiseen! Neljä kultaista valtikkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti