Marsalkan Miekka voisi ihan yhtä hyvin olla Ilkka Remeksen kuin Taavi Soininvaaran kirja, niin perusteellisen tasaisen varma oman genrensä edustaja se on. Mukana on menoa ja meininkiä, historiallisia salaisuuksia, tietenkin vieraan vallaan pelottava valtakoneisto ja agentit, politiikkaa ja juonitteluja, loputon liuta läheltä-piti tilanteita ja tottakai romanssintynkää.
No ei siinä mitään. Hyvä höttö voi olla ihan kivaa luettavaa, ja niin on nytkin. Marsalkan Miekka on mystinen muinaisjäänne, jonka löytyminen olisi syystä tai toisesta Venäjälle aivan käsittämättömän hirveää, ja jota siis jahdataan lähinnä Suomessa. Marsalkan Miekka on piilotettu ja sen jahtaaminen tapahtuu vihjeiden perusteella, kuten vanhoissa seikkailuissa: aina yhden vihjeen löydyttyä se paljastuukin vain vihjeeksi seuraavaan sijaintiin, ja niin päin pois.
Kirjan sekaan on sijoiteltu paljon historiaa, joka on pääosin toki kaunokirjallista fiktiota mutta nivottu yhteen tosielämän tapahtumiin niin, että jonkinlainen uskottavuus pääsee syntymään. Tarinan kontekstissa toki tapahtumat ovat ihan luontevia ja uskottavia, ja ne ovat mukava lisä muuten aika suoraviivaiseen toimintaseikkailuun.
Henkilöhahmot ovat... no, sanotaanko vaikka että herra Maksalaatikko ja neiti Kaunis-Mutta-Älykäs ovat taas kuvioissa mukana. Soininvaara ei taida edes yrittää tehdä hahmoistaan kiinnostavia. Itse en ainakaan jaksaisi näiden pahvipäiden seuraa edes kahvikupin aikaa. Menneisyyden traumatkin voisivat ihan hyvin olla mistä tahansa miljoonasta jo kirjoitetusta dekkarista tai jännityskirjasta. Roistot on roistoja ja hyvikset hyviksiä, paitsi petturi jolla tosin on tietenkin erittäin hyvä syy petturuuteensa joten saakoon anteeksi, ei siinä mitään.
Kirja on muuten ihan hyvää huttua, mutta lopussa toisto alkaa jo vähän puuduttaa. Loppuratkaisu on myös valju: kun lopulta paljastuu Marsalkan Miekan todellinen sisältö, tulee väistämättä huijattu olo - tälläkö olisi jotain merkitystä maailmanpolitiikassa? Höpö höpö.
Kolme ovelaa sivujuonen mutkan jekutusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti