Westlake kirjoittaa parhaiten tunnetusta Dortmunder-sarjastaan poiketen melko vakavahenkisiä, pohdiskelevia novelleja poliisietsivästä joka pohdiskelee omaa kuolevaisuuttaan suhteessa ympärillään New Yorkissa vellovaan rikollisuuteen ja kuolemaan.
Abraham Levine on viisikymppinen poliisi jolla on sydänvaivoja. Hän ei ole mikään erityinen suoran toiminnan sankari vaan pikemminkin pohdiskeleva, vankkaa perustyötä tekevä poliisi jonka jutut selviävät tai ovat selviämättä, hyvin realistisen tuntuisesti.
Tässä kirjassa on kuusi erillistä tarinaa joita yhdistää päähenkilö(kaarti). Tarinat ovat osin perusjuttua, mutta jotkut ovat todella riipaisevia traagisuudessaan. Viimeisen tarinan loppu on suorastaan surullinen.
Näissä tarinoissa ei ole rahtustakaan Dortmunderin porukan hilpeydestä ja huolettomuudesta, mutta ei synkkyydellä silti mässäillä. Elämä vain on melko tummasävyistä suuren kaupungin poliisille. Tarinoita on kirjoitettu pitkän ajan kuluessa, 1950-luvulta aina 1980-luvulle saakka, mutta sitä ei kyllä huomaa - juttu kulkee sujuvasti tarinasta toiseen, ja kirjaa on todella miellyttävä lukea.
Erittäin hyvä kirja, suositeltavaa luettavaa kenelle tahansa dekkareiden ystävälle.
Neljä luotia - suoraan sydämeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti