Täydellistä scifiä! Tästä ei juuri paremmaksi muutu. Reynoldsin neljäs kirja Ilmestysten Avaruus -sarjassa on käsittämättömän huimaa mittakaavoilla leikittelemistä - vaakalaudalla on maailmankaikkeuden, oikeastaan myös rinnakkaisten todellisuuksien kohtalo, mutta myös yksilötason kohtalot ovat hämmentämässä soppaa ja vaikuttavat lopputulokseen voimakkaasti. On hurjaa, miten näin erilaiset ääripäät saadaan samaan tarinaan ja vieläpä kaikinpuolin uskottavasti ja kiinnostavasti, mutta niinpä vain Reynolds onnistuu!
Alastair Reynolds on työskennellyt aiemmin astrofyysikkona, ja sen huomaa. Kirjojen visiot tulevaisuuden teknologioista ja avaruudesta temmeltämisestä ovat erinomaisen uskottavia, eivät ehkä välttämättä kovin realistisia mutta uskottavasti kerrottuja ja todellisuuteen, oikeisiin faktoihin kiedottuja. Yllättävää kyllä, myös henkilöhahmot - ihmiset, yhtyneet (jonkinlaiset ihmisten ja koneiden sekoitukset) ja hypersiat (miksipä ei?) - ovat hienosti kuvattuja kaikkine vikoineen ja taustoineen. Tuntuu, että monet perinteisemmät proosan kirjoittajatkin voisivat ottaa oppia henkilöhahmojen käsittelystä Reynoldsilta, mikä on jo aika poikkeuksellista tieteisfiktion kirjoittajaksi.
Tarina on monisyinen, useammassa eri aikalinjassa kulkeva ja pitkän aikavälin kattava. Aluksi voi olla vaikea edes hahmottaa, missä milloinkin mennään, mutta pikkuhiljaa, aivan erityisen tarkasti ja huolellisesti, tapahtumat ja henkilöt alkavat liittyä yhteen. Kirja on pitkä, ja sen lukeminen on kuin hykerryttävän kiehtovan palapelin kokoamista. Loppu on arvattavissa, yllätysmomentti ei ehkä ole ihan täydellinen, mutta silti melkoinen ilotulitus. Avainasemassa tarinan kannalta on... oikeastaan lähes kaikki kirjan hahmot. Kovin montaa merkityksetöntä tyyppiä ei mukana kuljeteta, vaan kaikilla on omat palasensa kokonaisuudessa, jotka asettuvat pikkuhiljaa paikoilleen tarinan selkeytyessä.
Kirjasarjan aikaisemmat osat - Ilmestysten Avaruus, Kuilukaupunkin ja Lunastuksen Arkki - kertovat samasta ajasta, samaan kokonaisuuteen liittyvistä tapahtumista, mutta Sovituksen Kuilun voi kyllä lukea erillisenä teoksenakin. Silloin tosin osia tarinasta jää hämäräksi eikä kokonaisuuden mahtipontinen mittakaava kenties hahmotu täysin. Ehdottoman suositeltavaa luettavaa kenelle tahansa vähänkään scifiin päin kallellaan olevalle!
Viisi galaksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti