Erakko on Rydahlin esikoisteos, mitä ei kyllä helposti uskoisi. Teksti tuntuu pikemminkin "wanhan mestarin" tekstiltä, iäkkäämmän ja jo paljon kirjoittaneen kirjailijan tekemiseltä. Jokin tekstin tyylissä vain tuntuu siltä, hyvässä ja huonossa mielessä.
Kirja on varsinkin alkupuolellaan mietiskelevää ja maalailevaa, ihmisten tunteita hieman erikoisellakin tavalla pohdiskelevaa. Paikoin jopa hieman itsetarkoituksellisen tuntuisesti, ehkä hieman liiankin verkkaista. Ja tekstiä on aika paljon.
Pikkuhiljaa kirjaan kuitenkin ui mukaan tarina, ja se onkin aika kimurantti. Tavallaan kyseessä on dekkari, toisaalta taas kertomus ihmisistä ja ehkä vanhenemisesta, yksinäisyydestä. Kaikki nämä säikeet kuitenkin kietoutuvat saumattomasti yhteen, erittäin sujuvaksi lukukokemukseksi. Tarina on melko kiinnostava ihan jo dekkarinakin: rannalta löytyy uusi auto jolla on mittarin mukaan ajettu vain 51 kilometriä. Auton takapenkillä on kuollut poikavauva pahvilaatikossa. Eipä ihan tavallinen tilanne, eikä mitenkään helposti selvitetty.
Loppua kohden kirja ehkä lipsahtelee hieman turhaan toiminnan puolelle. Alun maalailevampi ja pohdiskelevampi tyyli jää hetkittäin nykyaikaisemman dekkarikerronnan jalkoihin. Sitä ei kuitenkaan oikeastaan huomaa, välillä vain lukee enemmän dekkaria ja toisinaan enemmän kertomusta ihmisistä.
Aika hyvä kirja, vaikka alussa olinkin vähällä jättää kesken. Eipä olisi kannattanut! Suosittelen oikeastaan kaikille lukemisen ystäville. Neljä vanhaa vuohta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti